Kävin läpi viikkojen piinan työtä etsiessäni. Vähät varat tililläni hupenivat samaa tahtia, kuin paniikkini kasvoi. Olin ennakkoluulottomasti valmis lähes mihin tahansa. Tällaisissa tilanteissa muistan yleensä viimekädessä myös itseni myymisen mahdollisuuden, vaikka vastustan prostituutiota poikkeuksetta.

Kaikki tämä kertoo kuitenkin ihmisen tarpeesta saada pärjätä omillaan ja välttää nöyryyttävää asiointia toimeentuloluukulla. - Nöyryyttävämpää olisi vain itsensä myyminen ja kerjääminen.

**

Näin hankala työtilanne on minulle uusi, koska hyvät paperini ja jo suhteellisen pitkä ja laaja työkokemus ovat aikaisemmin taanneet minulle kohtuullisen helposti työtä.

Valitettavasti osa töistä valikoituu nykyisin pois, koska ahdistukseen yleisesti määrätyt masennuslääkkeet eivät ole riittävän tehokkaita. Olen aina henkisesti puolikuollut tehtyäni keikkaa esimerkiksi opettajana. Saan kyllä aina kiitosta ja oppilaatkin oppivat (tai pysyvät vähintään penkeissään), mutta minulla menee taas työkuntoon palautumiseen kaksinkertainen aika tehtyyn työaikaan verrattuna. On raskasta olla keskellä jatkuvaa valtataistelua, johon sijaiset välttämättä joutuvat.

**

Onnellisesti eräs välistysfirma otti minut lopulta listoilleen ja sain muutaman viikon keikan. Tätä varten minun piti vakuuttaa vuokratyönantaja siitä, ettei ole haitaksi, vaikkei hänellä ole tarjolla maisteristason tehtäviä.

Parempina työllistymisaikoina on vaikea kuvitella tätä helpotuksen tunnetta: selviän ainakin kuukauden lisää ennen kuin mahdollinen toimeentulotukihakemus tulee uudelleen ajankohtaiseksi. Siitäkin huolimatta, että henkilöstöfirman maksama palkka on vain varjo suosituspalkastani.

Surullisinta tässä kaikessa on se, että ne rahat, jotka olen töiltäni saanut säästettyä opiskeluun, kuluvat elämiseen seuraavaa työtä etsiessäni. Ahdistukseni taloudellisen toimeentulon vuoksi kohoaa usein niin pahaksi, etten kykene muuhun kuin työpaikkailmoitusten seuraamiseen ja kaikkein välttämättömimpiin arjen asioihin.